Viisaan pöllön blogi

Hyvinvoinnin tekoja vasta pohjakosketuksen jälkeen?

Share |

Tiistai 24.4.2018 - Valmentaja ja työnohjaaja Tarja Ranta


Olemme pohtineet viisaan pöllöni kanssa jo pidempään, miksi omaan hyvinvointiin on niin vaikea panostaa. Tai panostaminen alkaa tapahtua vasta, kun hyvinvointi on uhattuna.

 Naisyrittäjät testissä

Pyysin eräässä naisyrittäjien hyvinvointivalmennuksessani osallistujia nostamaan kätensä, mikäli tietävät, mitä on terveellinen ravinto, kuinka saavutetaan hyvä uni, mikä on sopiva määrä liikuntaa ja miten stressiä vähennetään. Lähes kaikki kädet nousivat.

Seuraavaksi pyysin nostamaamaan käden ylös, jos toimii niin. Yhtään kättä ei noussut, noloja hymyjä siitäkin edestä. On se kummallista, että meillä on tietoa ja apuvälineitä enemmän kuin koskaan mutta hyvinvointi ei ole parantunut, pikemminkin päinvastoin.

Työuupumus pohjakosketuksena

Oman työuupumukseni aikoihin en todellakaan voinut hyvin, en fyysisesti enkä henkisesti. Olo oli todella huono. Vatsaa kiristi joka päivä, päätä särki usein, muisti pätki ja ja osaaminen oli omasta mielestä nollassa. Mutta apua en osannut pyytää. Yritin vain selviytyä. Viisaasta pöllöstä ei ollut tietoakaan. Oli vain aivosumua. Odotin vain, milloin saan päästää irti.

Kun päästin irti, sain apua työterveyshuollosta ja työpsykologilta. Toki olisin sitä saanut aikaisemminkin, jos vain olisin osannut pyytää. Jälkeen päin mietittynä olisin antanut mitä vain, jos olisin saanut apua ennen romahtamista vaikkapa työnohjauksesta. Olisi ollut joku, jolle purkaa huonoa oloa ja joka olisi tuonut uusia näkökulmia ja perspektiiviä asioihin. Tuonut viisasta pöllöä takaisin.

Ehkä siksi minusta tulikin työnohjaaja.  Voin työssäni herätellä asiakkaideni viisasta pöllöä ennen kuin se lentää pois.

Hyvinvoinnin ammattilainenkin voi joskus huonosti

Olen lukenut tarinoita ja jutellut monien hyvinvoinnin ammattilaisten kanssa, joiden oma hyvinvointi on välillä hukassa. Työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka kertoi lehtijutussa omasta työuupumuksestaan. Liikunnan ammattilainen on treenannut itsensä loppuunpalamisen partaalle. Työnohjaajan stressitasot ja paino vain nousevat unenpuutteen takia.

On vaikea myöntää itselleen ja muille, että omasta asiantuntijuudesta huolimatta joku osa omasta hyvinvoinnista pettää. Pikkuhiljaa alan oppia, että sitähän tämä elämä on, ylä- ja alamäkiä.  Aina ei pysty eikä jaksa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan itse. Välillä tarvitaan työntöapua ja välillä jarrua. Suurin osa elämästä on kuitenkin ihan hyvää elämää. Paljon on kiinni siitä, mihin huomionsa kiinnittää, hyviin vai huonoihin hetkiin.

Mindfulness apuna

Itselleni on mindfulness ollut suureksi avuksi. Aiemmin en tunnistanut kehoni viestejä, josta on seurannut monenlaista vaivaa. Mindfulnessin avulla olen oppinut hidastamaan ja kuuntelemaan itseäni ja kehoani. Tunnistan stressin nousevan ja löydän keinoja vähentää sitä.

Tunnistan myös hyvänolon tunteet ja nautin niistä. Viisas pöllö on mukanani päivä päivältä enemmän. Ennen kaikkea olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan ja hyväksymään oman epätäydellisyyteni. Mikä vapauttava tunne.

Hyvän olon hetkiä toivotellen,

Tarja

Avainsanat: hyvinvointi, stressi, työuupumus, työnohjaaja, mindfulness


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini